HELMIÄ TUOTTAVAT NILVIÄISET

Nilviäiset edustavat yhtä maailman varhaisinta eläinlajia ja ne ovat peräisin yli 550 miljoonan vuoden takaa. Varsinaiset helmiä tuottavat nilviäiset ilmestyivät ensimmäisen kerran 530 miljoonaa vuotta sitten, jolloin nilviäisille kehittyi kuoret. 

Helmien alkuperä on todella kiehtova näyte siitä miten luonto tuo kauneutta maailmaan

Helmien luonnollinen muodostuminen tapahtuu, kun vieras kappale joutuu nilviäisen sisään, kuten parasiitti tai kuoren pala. Nilviäinen kehittää pussin vieraan aineen ympärille, jossa se alkaa muodostamaan helmiäiskerroksia.  Mitä enemmän helmiäiskerroksia on, sitä suuremmaksi helmi kasvaa. Nilviäisen tyypistä riippuen helmen muodostuminen voi kestää kuudesta kuukaudesta seitsemään vuoteen.

Nilviäisiä on kahta tyyppiä: suolaisen ja makean veden lajike. Suolaisessa vedessä eläviä helmiä tuottavia nilviäisiä kutsutaan usein ostereiksi. Makeassa vedessä eläviä helmiä tuottavia nilviäisiä kutsutaan yleensä simpukoiksi.

Viljeltyjen helmien kasvattamiseen käytetään pääasiassa neljää nilviäislajia jotka kaikki tuottavat erilaisia helmiä: Akoya, Tahiti, South Sea sekä makeanveden helmi. Jokainen laji on kuuluisa upeista helmistään.

Etelämeren osteri (Pinctada maxima)

Etelämerellä viljellyt helmet tuottaa Pinctada maxima, suurin kaikista suolaisessa vedessä viljellyistä helmiostereista. Se voi tuottaa helmiä, joiden halkaisija on 8-20 mm.

Pinctada maxima -ostereita on kahta tyyppiä: hopeahuulisia (kuvassa oikealla) ja kultahuulisia (vasemmalla). Hopeahuulinen osteri tuottaa helmiä, jotka ovat enimmäkseen valkoisia tai hopeita, joskus vaaleanpunaisia, sinisiä tai vihreitä sävyjä syntyy myös. Kultahuulinen osteri tuottaa enimmäkseen keltaisia ​​tai oransseja keltaisia ​​helmiä, joita kutsutaan kaupassa kultaisiksi helmiksi. Etelämeren helmialueet ulottuvat Kaakkois-Aasian etelärannikon ja Australian pohjoisrannikon väliin ja ulottuvat Filippiineille asti. Australia on suurin Etelämeren viljeltyjen helmien tuottaja.

Musta-huuli osteri (Pinctada margaritifera)

Suolaisen veden Pinctada margaritifera eli musta huuli-osteri tuottaa maailman toiseksi arvokkaimpia helmiä eli Tahitin helmiä. Vaikka Tahitin helmet kantavat kuuluisan Tahitin saaren nimeä, niitä ei viljellä siellä, vaan Tahiti toimii helmien tuontialueena. Mustahuulihelmiä viljellään Ranskan Polynesiassa, Cookinsaarilla, Mikronesian saarilla ja jopa jossain määrin Japanissa, Thaimaassa ja Filippiineillä, mutta vain Ranskan Polynesiassa kasvatettuja voidaan kutsua Tahitin helmiksi. Musta-huuli osteri on ainoa nilviäislaji joka pystyy tuottamaan tummia helmiä.

Akoya osteri (Pinctada fucata)

Kokichi Mikimoton tunnetuksi tekemät akoya-viljellyt helmet ovat peräisin suolaisen veden Pinctada fucata osterista. Akoya-osteri on pienin kaupallisesti viljelty, helmiä tuottava osteri. Nämä osterit tuottavat valkoisia, kermanvärisiä ja vaaleanpunaisia helmiä, joiden halkaisija on yleensä 6–8 mm. Suurin osa maailman akoyahelmistä kasvatetaan Japanissa.

Makeanveden simpukka (Hyriopsis cumingii)

Makeanveden helmisimpukka on uhanalainen nilviäislaji, jota tavataan pääosin Kiinassa puhtaissa, ravinneköyhissä, vähäkalsiumisissa joissa, lammikoissa sekä järvissä

Makeanveden helmet koettiin ennen vähempi arvoisina verrattuna suolaisen veden helmiin, mutta nykyään makeanvedenhelmien laatu on noussut ja suosio kasvanut. Makeanvedenhelmiä löytyy myös kauniissa väreissä sekä eri muodoissa.

Kuva lähteet: https://www.thoughtco.com/how-do-pearls-form-2291787 1.8, https://www.belpearl.ca/pages/pearl-types 1.8.